Erään suomalaisen kunnan perusopetuksen nykyisessä opetussuunnitelmassa todetaan oppilaan itsearvioinnista seuraavasti:

“Oppilaan Itsearviointi edistää oppilaiden osallisuutta. Se on keskustelevaa ja vuorovaikutteista toimintaa ja sen avulla oppilaan edistyminen hänen oppimisessaan tehdään näkyväksi ja kuulluksi. Oppilas oppii tunnistamaan ja tietämään oppimisprosessinsa tavoitteet, omat vahvuutensa tai tuen tarpeensa. Samalla hän tunnistaa omat mielenkiinnon kohteensa ja osallistumismahdollisuutensa. Oppilas arvioi kokonaisvaltaisesti; ”mitä olen oppinut, miten olen oppinut, missä onnistuin ja missä olisin tarvinnut apua ja voisinko hyödyntää oppimaani tai tapaani oppia tulevaisuudessa?”. Parhaimmillaan itsearviointi tukee oppilaankäsitystä itsestään oppijana koko oppimisprosessin aikana aina suunnitteluvaiheesta työskentelyyn ja oppimistulokseen. Hän tulee tietoiseksi omista vahvuuksistaan ja oppii hyödyntämään niitä tai hakemaan uusia väyliä oppimiseensa.”

e-Opin kirjoissa on syksystä 2018 lähtien ollut uutena ominaisuutena oppimisen seuranta -työväline, johon on ennalta valittu tietyt, sisällön kannalta keskeiset tehtävät. Kyseisten tehtävien avulla opettaja voi seurata yhdestä paikasta kunkin oppilaan tai koko opetusryhmän etenemistä ja pistemääriä helposti jatkuvan arvioinnin näkökulmasta.

Nyt myös oppilas voi tehdä tuon saman, eli hän saa halutessaan itselleen oppimisen seurannan kautta tietoa omista vastauksistaan itsearvioinnin tueksi ja henkilökohtaisten tavoitteidensa peilaamiseksi. Tämä on erinomainen  mahdollisuus tehdä oppimista prosessina näkyväksi osana digioppikirjojen käyttöä. Itsearviointi, vertaisarviointi ja yhteisöllinen sekä yhteistoiminnallinen oppiminen nivoutuvat yhteen toteuttaen samalla kodin ja koulun välistä yhteistyötä; tehtävien onnistumisen tarkastelemiseen voivat näin myös vanhemmat saada aikaisempaa paremman näkyvyyden sekä mahdollisuuden tukea lapsensa oppimiseen liittyvää prosessia.

Kuljemme vääjäämättä kohti monipuolisempaa ja aktiivisempaa digioppimateriaalien käyttöä printtimateriaaleja unohtamatta. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä tuleva ja jo olemassaoleva tekoälyelementti, saavutetaan digioppimateriaalilta se, mitä isossa kuvassa olemme työstämässä. Oppilaiden itseohjautuvuus sekä omatoimiseen että yhteisölliseen oppimiseen lisääntyy ja opettajalle muodostuva aikaresurssi oppimistilanteiden sisälle mahdollistaa aidon eriyttämisen. Näin opettajalla on mahdollisuus auttaa kutakin oppilasta juuri senhetkisen yksilöllisen tarpeen mukaisesti.

Tämän pohdinnan päätteeksi haluan nostaa esille sen, että lisääntyvä digioppimateriaalien käyttö mahdollistaa ja edellyttää myös aktiivista osallistumista fyysisen ja psyykkisen kunnon ylläpitämiseen. Retki puistoon, metsään tai veden äärelle on loistava mahdollisuus tukea kehon ja mielen hyvinvointia oppimisen edistämiseksi. Pirteää syyspäivää kaikille – satoi tai paistoi!